Harjoitus

Meditaatio on zenin perusta. Sana zen tuleekin sanskriitin sanasta dhyana, joka tarkoittaa meditaatiota. Meditaation yleisimmän muodot ovat istumameditaatio eli zazen ja kävelymeditaatio eli kinhin.

Erilaisten zenharjoitusten kirjo on laaja. Niitten tarkoituksena on tarjota erilaisille ihmisille heille sopivat työkalut. Harjoitusten päätyypit ovat hengitysharjoitukset, shikantaza eli puhdas istuminen ja koanharjoitukset. Hengitysharjoituksista aloitetaan siksi, koska ne sopivat kaikille.

Meditaatiossa olennaista on kehittää kykyä tunnistaa mielen avara ja takertumaton perustila, ja pysyä siinä. Tämä perustila on aina, mutta yleensä ajatuksemme ja tunteemme hämmentävät meitä ja vievät meidät harhaan. Meditaation päämääränä ei kuitenkaan ole lakata ajattelemasta, vaan nähdä mielen perusta samaistumatta ajatuksiin tai työntämättä niitä pois. Tällainen tila on miellyttävä, selkeä, keskittynyt.

Kun meditaatioharjoitus tästä edelleen kehittyy, mielen ykseys ja rentous voivat muuttuvat niin syviksi, että lopulta mieli “näkee itsensä läpi” ja oivaltaa, että perimmältään “minä” on pelkkä nimilappu, ei todellisuutta. Tällainen minättömyys ei kuitenkaan ole nihilististä tyhjyyttä tai elämän poissaoloa. Päinvastoin, se on elävää yhteyttä elämään ja toisiin ihmisiin. Oivalluskokemus ei kuitenkaan ole zenin polun päätepiste. Päätepiste on sama kuin polun alkupiste, eli elämä kaikkine sen helppouksineen ja vaikeuksineen, mutta nyt mielen selkeydestä ja myötätunnosta käsin.

Dokusan-huone. Dokusanissa voi saada henkilökohtaista meditaatio-ohjausta opettajalta. Dokusan järjestetään yhteisen meditaation aikana sille varatussa erillisessä tilassa. Kuva Pinja Hänninen.